keskiviikko 24. tammikuuta 2018

KANNATTAAKO MORJESTAA ?

Karavaanareilla on omat tapansa ja hyvä niin.  Ovat muotoutuneet vuosikymmenien saatossa, hioutuneet totutuiksi tavoiksi ja ovat saaneet kylkeensä vaikutteita ajan hengestä kuljetun matkan mukaisesti, sekä siitä mikä tuntuu sopivan harrastukseen kunakin aikakautena.
  
Ennen oli yhteishenki.
Nooh, sanois Liimatainen, onhan sitä edelleenkin !  On on, mutta väitän sen sopeutuneen nykyajan rytmiin ja rutiineihin, mentaliteettiinkin, muuttunut aika muuttaa ihmisiä näköisekseen!
Uusi aika on lokeroinut harrastajia omiin piireihinsä ja ikäänkuin vaatii toimimaan nykyisen ajatusmallin mukaisesti.

"Se oli silloin...".  
Silloin kun harrastuksemme oli nuori ja harrastajia vähemmän, oli helppoa erottua massasta, profiloitua jonkun uuden jäseneksi ja tuntea kuuluvansa erityiseen porukkaan.  Se, jos mikä, viritti erinomaista yhteishenkeä.

Yhteishenki poiki yhteisiä tekemisiä.
Niin se teki, tulivat treffit, saman kipinän saaneet halusivat viettää aikaa yhdessä harrastuksensa parissa ja keskustella ajankohtaisista asioista sekä vaihtaa kokemuksia  keskenään.
Poiki lisää uusia ajatuksia, perustettiin alueita samanhenkisten kanssa, tehtiin talkoilla yhteistä hyvää ja kehitettiin harrastuspohjaa suuntaan, mikä oli mielekästä tai siksi katsottavaa.  Osa jaksoi silti edelleen reissata, osa ei ja jäi huilaamaan omiensa joukkoon, syntyi ns. omia alueita.

Oli syntynyt hajaannus.
Liikkuvat karavaanarit kiertelivät ja ne jotka eivät liikkuneet, ryhtyivät "työläisiksi" kehittelemään perustamiaan alueita eteenpäin ja paremmiksi, heistä tuli kausipaikkalaisia.
Julkeimmat suuntasivat koppeja vetävät autonsa Eurooppaan, syntyi ulkomaan matkaajat, näin karavaanariharrastus hahmotti uusia rajojaan ja seitinohuet rajat oli jo nähtävissä harrastuksen ympärillä.

Syntyi  integraatio.
1964 maailmaan pullahti leirintämatkailun keskusliitto, muuntuen 1976 matkailuvaunuyhdistysten kattojärjästöksi, Matkailuvaunuliitto SF-Caravan ry:ksi ja edelleen 1988 SF-Caravan ry:ksi, tehtävänään  toimia leirintämatkailijoiden, karavaanareiden ja muiden asiaa harrastavien edunvalvojana.  Saman katon alle taas koko porukka !
Kuuskytluvun loppupuolella tulivat asuntoautot, rakennelmat pohjautuivat paketiautoihin ja ajan kuluessa kehitys toi maanteillemme tehdasvalmisteiset asuntoautot ja kahtiajako tuppasi taas ilmoille.  Oli siis asuntovaunuilijoita ja asuntoautoilijoita ( Huoh ! sanoi Liimatainen).

Soppa oli keitetty.
Monensorttista harrastajaa liikkui, kuka koppia vetäen, kuka matkakopista ajaen ja kuka kausipaikallaan hääräten, kuka kutsui itseään ulkomaanmatkaajaksi, toinen puskaparkkilaiseksi, joku ei suostunut edes liiton jäseneksi, ja joku taas kulki vuokrapelillä ja oli aivan eri maata kuin muut jne.
Varsin kummallista tässä erikoisessa kulkurisopassa kuitenkin on  muinaisjäännös ajoilta, jolloin yhteishenki liitti ihmisiä yhteen ja loi yhteenkuuluvuutta siinä määrin, että vastaan tullessa käsi nousi ohjaamossa tervehdykseen, joissakin kulkimissa jopa molempien kädet.  Sitä näkee yhä edelleen.





Kannattaa siis morjestaa !

Winemaker



lauantai 30. joulukuuta 2017

KUNKKU-UKON AJATUKSIA ( Osa 2/2 )

” Sanasta miestä, sarvesta härkää ”, ajattelee Kunkku - Ukko.
Tuo vanha suomalainen sananlasku on hyvä ohje moneen ”tautiin”, moneen tilanteeseen ja moniin yhteyksiin, niin tähänkin, fundeeraa Ukko ajateltavan ainakin Äijäaseman pakeilla ja jos kohta ainakin tulevana suvena, jolloin aseman puiset penkit eivät vaadi perseenalustaa istujaltaan.

Tauti tai tilanne, yhteys tai johtajuus tuli Ukon mieleen päivätorkuilla loikoillessaan Akkansa patistellessa päiväkaffelle  ” Jokos tuli valmista ” – sanomallaan, kiepaisten kaffepannun nenäni edestä niin, että kaffetuoksun jana pomppuutti pystyyn ja pöydän ääreen.

Lukitaan sitten tämä johtajuus.
Ihan kohtsilleen firmamme saa uuden firmanhoitajan, puheenpitäjän ja keulakuvan, kertomaan tärkeitä asioita, vetelemään suuria suuntaviivoja ja näyttämään  minne meidän pitäisi mennä.  Kunkku-Ukko on tavannut uuden päällikön ja tykkäsi meiningeistään, aikookin suositella Äijäasemalle, että otetaan vain porukoihin, reilu ja tavallisen tuntuinen herrasmies näytti olevan, vaikka konsultti onkin ja assuki Turus.

Kunkku-Ukko tapasi myös väistyvän dirikan, lappenrantalaisen ja lupsakan pyknikkotyyppisen seuramiehen, työskenteli kanssaan vajaan pariviikkoisen ja totesi myös hänessä olevan ainesta Äijäaseman vakiokalustoon, jahka taas Kunkulle  automobiilinsa parkkeeraa. 

Kunkku-Ukko ajattelee niin, että uusi aikakausi aikakautta ja ominaisuudet sinällään, mutta johtajuus, mikä tässä lukittiin, on herroille sama.  Vain toimintatapa ja –tyyli vaihtuvat.  Sekä väistyvä että uusi uskoakseni tarttuvat härkää sarvista ja ottavat sanasta miestä, tekevät sen mitä tehtävissä tässä puulaakissa on ja johtavat joukkojaan edestä, liput liehuen.


Kunkku-Ukko

torstai 14. syyskuuta 2017

KULKURIVELJENI JAN ( Osa 1/2 )

Puheenjohtajan kirjoitus on kannanotto käsiteltävään asiaan ja sen tulisi olla  kirjoitus, joka kertoo yleisen kannan aiheeseen, se on siis mielipidekirjoitus.
Tämä kirjoitus käsitteli pääkirjoittajan työkenttää, niin luopuvan kuin tulevankin, työsarkaa siis riittää jatkossa.



Kenttä on avoin uusille asioille, näin ainakin toivon ja uskon uuden vetäjän myös tuntevan, ottaahan hän vuoden alusta hommat hanskaansa.
Hanskaan otettavaa on, on monenlaista tekemistä ja paikattavaakin, mutta kun tarkastelee kenttää suuremmalla lasilla, voi havaita vallalla olevan kuitenkin positiivisen ilmapiirin, johon on asiat liitettävissä ja tulevaisuuteen voi katsoa luottavaisesti.

Hieman takaisinpäin.



Somessa kirjoiteltiin arvostelevasti pääkirjoittajasta, aihe oli ollut esillä jo aiemmin, keskusteluja siitä on käyty niin somessa kuin lehtiemme sivuillakin.  Asia ei siis ollut uusi.
Se nyt vain näytti täyttävän pääkirjoittajan ajatukset ja Pää kirjoitti siitä sitten.

En tunne Pään ajatuksia tarkkaan tässä asiassa, mutta jotenkin minusta on vastenmielistä ajatella, että kirjoittaja päätekstissään haluaisi suoraan hyökätä mitään ryhmää vastaan, saatikka omiaan kohti.  Näin ajatellen kysymys on enemmänkin kirjoituksesta, jonka tarkoitus oli erilainen, mutta lopputulema nyt nähty.
Pään tavanneena useita kertoja, mieleeni tulee miehen kirjoitus, joka on huolissaan johtamansa yhdistyksen jäsenten hyvinvoinnista sekä organisaation tilasta tässä julmassa yhteisössä, jossa vain tulokset puhuvat puolestaan.

Muutamat tuolla somessa ovat havainneet saman kuin minä, kirjoittaja alitti riman, mutta kirjoituksen henki, joka ei siis toteutunut huonojen sanavalintojen vuoksi, ja hyvä yritys kirjoittaa arasta asiasta kriittisesti + kantaa ottavasti, ei mennyt putkeen.  Se kääntyi kirjoittajaansa vastaan.




Winemaker



tiistai 30. toukokuuta 2017

POIKA KOTONA KOLMANNEN KERRAN !


Legendaarinen Poika on palannut legendaksi muodostuneelle kotitantereelleen katsastamaan kulmia, tutkimaan nykyisiä tapoja ja kuullostelemaan kuulumisia.

No, kuten Sven Turuust kirjoittaa uusimmassa kesäkuun alussa ilmestyvässä Kunkku uutisissa:
 "Kattokaas, ku tääl Turus ajatelas täst teirä valinnast vuore alueeks simmottis, et poskelles meni.  Jos vuorest toise valittais vuore alueeks, koht olis seinä pullollas plakaatei ja vierait pakkais ovist ja ikunoist".

Niin totta todistaa veli Sven, ei sitä nyt joka vuosi, vähemmässäkin on enemmän kuin tarpeeksi eikä siinä ole yhtään liikaa, mutta kohtuullisesti, jotta kaikille jää vuosittain jaettavaa.



Poika on ollut maailmalla jo vuosia, ulkonäkö on muuttunut paperiversiosta jalompaan taustaan ja nyt kolmannella kerralla kerrassaan tammiseen palttooseen, silmiensä messinkiä kiiltäen. 
Pojan poissaollessa on touhuttu paljon, remontoitu ja rakennettu, hankittu ja höylätty entistä ehoiksi, panostettu putkiin ja laskettu lämmityksen varaan, uuttakin on ostettu sekä turvallisuutta tavaksi otettu.  Kaikki tämä ihan vain Teidän hyväksenne ja nautittavaksenne, hyvät asiakkaamme, vieraamme.  Niin että viihtykäähän sitten.

Toki muutakin on uusittu.
Jäsenistöämme ja sidosrymiämme olemme muistaneet jo muutaman vuoden jäsenlehdellämme, KUNKKU UUTISET ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, siihen voi tutustua kotisivujemme välityksellä.

Olemme uusineet myös kotisivumme, sivuillamme on uusi raikas ilme ja olemme panostaneet niiden informatiivisuuteen sekä selkeyteen.
Matkailuasiamiehemme on tehnyt luettavaksenne onnistuneen paketin, sivujemme pian käyttöönotettavat leirintäsymboolit avautuvat klikkaamalla ja kertovat palveluistamme lähemmin.
Petteri Vähäkankaan käsialaa ja tyyliä tulee sitten videon muodossa, eikä se ihan tavallinen olekkaan, loistava tekele se on ja on katseltavananne kotisivuillamme.

Poika huilailee kunniapaikallaan, adjutanttinaan Vankkurihymiö ja odottelee jo vieraita katselmaan paikkoja, tutustumaan tunnelmaan ja ottamaan osaa ohjelmien seurantaan.
Juhannuksena juhlitaan Kunkun perinteistä jussinjuhlaa, kesällä tanssitaan ja lauletaan yhdessä  sekä erikseen, elokuussa juhlitaan Octoberfesteillä, Kuutamotreffeillä syyskuussa kuutamoa katsellaan.  Katso koko ohjelmatarjontamme kotisivuiltamme.

Tervetuloa Kuninkaanlähteelle !






Kesäterveisin Kunkku ja Winemaker




   


lauantai 25. helmikuuta 2017

Yhdistyslehdet

Yhdistykset julkaisevat omia jäsenlehtiään,  on omia lehtiä ja yhteenliittymien julkaisuja, hyvä niin.  Mielestäni yhdistysten lehtiä tarvitaan kuvastamaan kunkin yhdistyksen toimintaa ja sen vireyttä.'
Lehdet ovat yhdistysten sielun peilejä.
Julkaisujen tehtävänä tuottaa jäsenilleen lukuhetkiä, nehän
jaetaan valtaosin jäsenille, sidosryhmille ja myös vapaaseen jakeluun. Viimeiksimainittu ryhmä taas koostuu myös alan ihmisistä, joten lukijat palautuvat takaisin valtaryhmään, meihin karavaanareihin.
On siis kysymys lukuhetkien laadusta.



Toimittamani lehti poikkeaa monista yhdistyslehdistä.
Yhdistyksemme päätettyä aloittaa lehden julkaisemisen, ensimmäinen askel oli viisas.  Päätoimittajalle annettiin puhdas paperi eteensä, kerrottiin vain lupa tehdä lehti.  Minulle oli heti selvää millainen lehtemme tulisi olla, sen tulee tuottaa lukuhetkiä jäsenille.

Kunkku-uutiset kertoo yhdistyksen jäsenille tietysti alueestamme, henkilöistä siellä, sen kehityksestä ja tulevaisuudesta, mutta se kertoo myös elämästä muuallakin.
Lehti kertoo kiinnostavista käyntikohteista, kertoo eri ihmisten harrastuksista, liittyy kanssamatkailijoiden mukaan, valoittaa yhteistyökummpaneiden elämää, julkaise pakinoita ja seuraa kansaivälistä karavan - toimintaa. Suomen täyttäessä 100 vuotta, lehti kunnioittaa isänmaatamme teemoittamalla julkaisua, kirjoittamalla arvoista, joista Suomi on ylpeä.

Olen ajatellut asian niin, että lukuhetkiä tuottavat artikkelit ja aiheet, jotka kertovat uudesta, kertovat muualla olevista kiinnostavista kohteista, kertovat karavaanareista toisaalla ja tietty asioista, jotka tapahtuvat muualla, kuin kotipesässä.
Yritän keksiä artikkeleita, jotka laajentavat oman yhdistyksemme jäsenten kiinnostusta sinne, missä tapahtuu ja elämää on, jopa kertoa alueista, jotka kilpailevat kanssamme.  

Kuten aiemmin kerroin, lehtemme poikkeaa monista yhdistyslehdistä.  Kunkku-uutiset kertoo vain vähän menneestä alueella, se ei kerro pikkujouluista, ei vappupippaloista eikä pilkkikilpailuista (miksiköhän) otsikoissaan, se kertoo lukijalle tarinoita ja tuottaa lukuhetkiä.



Winemaker 




  


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

ENKELEITÄ, ONKO HEITÄ

Otsikon voi laittaa sitaatteihin, jos niin haluaa.

Jospa hieman pohjustan asiaa.
Harrastan valokuvaamista,  olen keskivertokuvaaja, enkä käytä järjestelmäkameraa,  kunhan yritän vain vangita kuviini asioita ja elämää.
Kuvaan paljon, otan kuvia runsaasti ja ajattelen niin, että jokunen kuva monista onnistuu ja on julkaisukelpoinen.

Aikaa sitten kiinnostuin orbeista, siis palloista, jotka erivärisinä jäivät kuviini.
Ryhdyin systemaattisesti selaamaan kuviani ja ihmeekseni löysin kuvistani noita palloja.  Kun katselin kuvien päivämääriä, havaitsin, että minulla oli niinä päivinä menossa kriisejä tai tapahtumia joissa minua uhattiin,  hetkiä, jolloin olin varsin yksin ja kaipasin apua. Ajattelen niin, että minua autettiin silloin, koska nuo tilanteet laukesivat tai osasin itse väistää vaaran ja toimia.

Tutkiessani asioita ja orbeja ymmärsin niiden tarkoituksen.
Orbit ovat enkelipalloja, jotka ilmestyvät valokuviin valoilmentyminä, ne ovat energiakeskittymiä, jotka eivät ole sidoksissa aikaan ekä paikkaan.  Orbi on energiaa ja se sisältää paljon tietoa sekä valoa korkeista ulottuvuuksista ja ihminen voi vastaanottaa tämän tietoisuuden, jos niin haluaa.

Orbit liittyvät henkimaailmaan.
Veljeni kuoltua ajattelin häntä paljon, työstin hänen hautajaistapahtumaansa ajattelin miten kaikki oikein menee ja sujuu.  Edellisenä iltana kesäasunnollamme valvoin ja mietin asioita, kuljin huoneessa kattokannattajien alitse, yht´äkkiä tunsin pääni päällä humahduksen, ikäänkuin tuulenvire olisi käynyt. Katselin yläpuolelleni, mitään poikkeavaa ei ollut ja silloin ymmärsin merkin.  Veljeni kertoi kaiken sujuvan hyvin, eikä kannattaisi murehtia.

Oheinen Orbikuva liittyy elämäni erääseen kriisiin.




sunnuntai 6. marraskuuta 2016

PIENEN KYLÄN SUURI SOITTOKUNTA

Yläneen soittokunta on viettänyt merkkivuosiaan säästeliäästi, lähinnä omin juhlin ja muistamisin. Nyt, 120 V - juhlissa haluttiin soittaa isosti ja niin sitten tehtiinkin.
Ajateltiin, että saadaan ainakin sali täyteen.  Ei mennyt niin, toinenkin sali myytiin loppuun ja kolmanteen ei yksinkertaisesti ollut aikaa.  Päivä loppui ja puhaltajien voimat.






Ajattelivat niin, että nyt soitetaan ja kunnolla, merkataan juhlavuosi korkealle.  Merkkasivat! Kapellimestari Jari Kulmala kokosi joukkonsa, treenasi treenaamistaan, hioi ja viritti juhlakokoonpanon, joka soitti sitten yleisönsä sydämmiin.

Kulmala sanoi hakeneensa uudistuksia ja niitähän sitten löytyi, hra Kyösti Mäkimattila ja rva Elina Kulmala lauloivat säveliä yleisön sydämmiin, tunnelmoivat niin, että siellä täällä pyyhittiin silmäkulmia.  
Suuressa roolissa oli, kuitenkin ja hyvä niin, Yläneen
120 V - soittokunta, joka soi yllättävän puhtaasti ja tarkasti, jopa niin, että kirjoittaja oli haltioissaan.
Erityisesti kirjoittajan mieleen jäi kapellimestari Jari Kulmalan puhtaanraikkaat " trööttisoolot", K. Mäkimattilaa siteeratakekseni, siis trumpetin hieno sointi ja tekniikka sekä erinomainen orkesterinjohto.

Yläneen oma poika, Kyösti Mäkimattila, juonsi konsertin omalla tyylillään, rauhallisesti ja huumoria juontoihinsa piiloittaen, saaden ansaitut aploodit asiantuntevalta yleisöltään.  

Tasokas konsertti jakautui kahteen osaan, ensimmäinen perinteisempää puhallinmusiikkia huippunaan Ankkurit ylös, joka soi vahvasti ja tarkasti, jopa niin, että ensimmäisenä kappaleena se sai suurimmat aploodit koko konsertissa.
Toinen osio koostui rennommasta musisoinnista ja Kyösti Mäkimattilan tulkinnoista, jotka oli sovittanut vieraileva kapellimestari Ahti Laine.

Maallikona lippunsa lunastanut kirjoittaja oli ihmeissään Yläneen Soittokunnan osaamisesta ja soiton hienosta nuottien seurannasta, jos nyt tämä ilmaisu on mikään mittari ammattilaisten korvissa.

Kirjoittajan korviin kaikki torvet, klarinetit, trumpetit, tuubat, harmonikka ja kitara sekä rummut, soivat nautinnollisesti, niin että kiitos konsertista.

Winemaker